Ja nuo soittomiehet kellareissaan yhtä pientä kudelmaa valmiiksi ei saa

Tammikuu hujahti ohi ehkä vähän liiankin nopeasti, kuvasaldo on niin pieni ja sitäkin sekaisempi, pahoittelut tästä(kin). Tiivistettynä tämän alkuvuoden hiljaiselon aikana olen siis hommannut uuden tatuoinnin, ollut Olavi Uusivirran musiikkivideon kuvauksissa, hetkellisessä primitiivireaktiossa värjännyt hiukset mustanruskeiksi sekä rappioitunut M:n kanssa. Olen myös ehtinyt stressata ihan liikaa kaikesta ja saanut varmuutta siitä, mitä mä oikeasti haluan tehdä. Runopoika ajoi mut henkisesti nurkkaan vaikeilla kysymyksillä, kerrankin vieressä oli joku, joka ei luovuttanut kun väitin, etten muka tietäisi vastausta. Se, kun on joku, joka sanoo että mä riitän. Ja se, kun on joku, joka haluaa piristää mua flunssan aikana viinillä ja sarkasmin täyteisillä jutuilla. Runopoika sai mut myös juomaan mustaa kahvia pienen ikuisuuden jälkeen, ensimmäistä kertaa ikinä huomasin jopa pitäväni siitä. Matkakuume paheni saadessani viestejä Lontoosta ja Filippiineiltä, äkkilähtö kauas pois kuulostaa sangen houkuttelevalta. Mitä teille lukijoille kuuluu? :)

Ps. Olavin musiikkivideo julkaistiin perjantaina, klick!

Sinä lähdit Pariisiin, sanoit olevasi onnellinen

Tää vuosi on tosiaan alkanut aika hyvin. Heti tammikuun alussa Sami teki mulle tatuoinnin, ei voi muuta sanoa kuin että tykkään todella paljon! Moni on jo kysellyt selitystä tatuoinnin symbolille, ehkä joskus avaudun siitä enemmän. Osa saattaa tosin arvatakin mistä tuo idea on lähtenyt. :D Tatuointi tulee myös aivan varmasti näkymään tulevaisuudessa kuvissa paljon tarkemmin, kuvailua kun ylipäätään hankaloitti ensin tatuoinnin parantumisvaihe, sitten työkiireet ja flunssa.

Rehellisesti sanottuna mua turhauttaa se, kun olosuhteiden pakosta en ole viime aikoina ehtinyt kuvauksiin - tai ylipäätään minnekään muualle. Tammikuun alussa olleet kuvaukset tulivat siis todellakin hyvään kohtaan, en ollut tajunnutkaan ikävöineeni tuota kaikkea noin paljoa.  Tällä kertaa kuvattiin siis musiikkivideota Olavi Uusivirran Kauneus sekoittaa mun pään-biisiin, videon pitäisi ilmestyä tammikuun vikana päivänä. Oon vieläkin hieman hämmentynyt siitä, miten mukavasti tuolla meitä avustajia kohdeltiin. Artisti itse oli myös ihanan omaperäinen ja kohtelias, arvostan.

Viime perjantaina mentiin Emmin kanssa Virgin Oiliin, esiintyjinä oli Crimson Sun, My Reflection sekä Lullarcy. Nähtiin samalla pitkästä aikaa Eetun kanssa, jätkä kun oli tuuraamassa Crimson Sunin rumpalia.

"Meillä ois nimet listalla"

- Minkä bändin?

*total blackout*

"Mikäs se nyt olikaan... ... ...Ei me muisteta!"

......niin mitkä ajatuskatkokset? Hieman ehkä hävetti. Villen sanoin, "bändejä, liikaa bändejä".
Ps. E, iso kiitos vielä kaikesta!

Törmättiin lauantaina runopojan kanssa,  taidettiin kai kumpikin muuttua positiivisesti kaikkien näiden kuukausien aikana. "....ekaks sä katoat yheksäks kuukaudeks ja sit sä oot siinä!" Hups. Runopoika vetäisi mut ikkunalaudalle istumaan ja sai mut nauramaan pitkästä aikaa aidosti. Lopulta kuulin ne sanat, joita mä en olisi halunnut kuulla, hetki oli niin väärä, mutta silti niin oikea.

Älä sano, että olet ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä.