Nyt säädettyjen asetusten mukaan runoilijat runoilee

Sanat eivät riitä kertomaan, miten pahoillani mä olen tästä blogin hiljaiselosta. Monena päivänä mä olen aloittanut kirjoittamaan postausta, mutta lopulta se on päätynyt siihen, etten mä ole tiennyt mistä mä lopulta edes kirjoittaisin. Sanat ovat tuntuneet niin tyhjänpäiväisiltä ja turhilta, etenkin kun samaan aikaan mielessä on tuhat ja yksi ajatusta. Pienen sukulaisen sairaus on pahentunut jälleen, joten ei ehkä ole mikään ihme, etten mä tiedä enää mitä sanoa tai kirjoittaa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana on vain ollut ihan liikaa kuolemaa ja vakavia sairauksia.

  Muistan sen ajan, kun joulukuu oli mun lempikuukausi. Synttärit, joulu ja muu tohina saman kuukauden aikana, wohoo. Nyt jouduin pakottamaan itselleni edes hitusen joulufiilistä, etten olisi pilannut muiden joulua. Saatan kuulostaa kamalalta, mutta onneksi joulu on nyt ohi. Joulutohina alkoi ahdistaa jo siinä määrin, että H:n pyytäessä mua seuraksi baariin lähdin mukaan enemmän kuin mielelläni.

Vaikka mun joulufiilis lähtikin reilaamaan jonnekin etelään, niin tavoilleni uskollisena mun oli nähtävä Helsinki kaikkine joulujuttuineen. Päämäärätöntä vaeltelua pitkin kaupunkia, liikaa muistoja vuosien varrelta, alennusmyynneissä pörrääviä ihmisiä ja Stockan jouluikkuna, hetken aikaa tuntui kuin oisin palannut takaisin johonkin vanhaan tuttuun aikaan. Hetkellisestä mielijohteesta tavattiin tädin kanssa Bulevardilla, mentiin kahville ja rupateltiin niitä näitä. Kahvilassa muistin taas sen, että A vihjaili vapaasta asunnosta joskus parisen viikkoa sitten - ja pienen hetken verran teki mieli soittaa ja kysyä oisko kämppätarjous vielä voimassa.

Sunnuntaina nähtiin Emmin kanssa ekaa kertaa pitkään aikaan, nytkin lähinnä nopean kuvailun merkeissä.
Mulla oli taas kerran "huono kuva-päivä", joten saatte tyytyä erittäin huonoryhtiseen teinipeilikuvaan.
Ja jooo, Emmin paita + kämppä ovat kivoja. :3 

Ps. hyvää uutta vuotta teille lukijoille jo nyt! <3

Leiki että tää ei vois heikentää sua kuin tauti.

 

Kiire ja jouluväsymys yrittävät viedä voiton, onneksi voin kuulemma paeta R:n luo piiloon kaikkea. Tällä viikolla täällä hakattiin yksi teini-ikäinen tyttö aika huonoon kuntoon, sairasta. J kysyi pelottaako mua kulkea ulkona, mutta en mä silti aio viettää aikaani peläten kaikkea mahdollista.

 Kahvia ja päämärätöntä kruisailua kaupunkien rajoilla, keskustelut alkoivat lopulta pyörryttää. Nahkasohvalla istuessani tunsin olevani niin kaukana todellisuudesta ja niistä vuosista pikkukylässä, kun moni meistä joutui kestämään tuntemattomilta vähän kaikkea huutelusta lyönteihin. Onnellisuus siitä, miten hyvin toisella nykyään menee, sekä siitä, että me ollaan nyt tässä. Tiedättekö tekin sen tunteen, kun toisen älykkyys on ihanan juovuttavaa? Se, kun kumpikin oppii toiselta jotain uutta ja se, kun toinen ihan oikeasti ymmärtää sitä sekavaa tajunnan virtaa. Mä oon iloinen, että me tavattiin toisemme vahingossa juuri nyt.

 Tallinna oli vielä yhtä kaunis ja kotoisa kuin aina ennenkin, pieni irtautuminen arjesta tuli tosiaan tarpeeseen.
Hotelliyö, muutama ihana ravintola ja luminen joulutori, parhautta. .....siitä kylmyydestä huolimatta.

 

Tallinnan jälkeen Kellopeliappelsiini ja muutama lasi viiniä, R piti huolta siitä, että lasissa oli juuri oikea määrä viiniä. Elokuva pyöri ainakin kahteen kertaan, enkä saanut siitä silti mitään irti, hups. Keskustelut veivät mennessään, aamu tuli ihan liian pian. Yöllä oli tullut lunta, pienen hetken verran kaupunki näytti nätiltä.

Telkasta tuli uusintana se peli, kun Suomi voitti Ruotsin lätkässä. Mulle tuli ikävä sitä kevättä, sitä kun äidin kanssa katsottiin peliä yhdessä ja naurettiin. Sitä, kun pelin jälkeen ihmiset tuntuivat olevan enemmän tai vähemmän höpsöjä, ja juna Helsinkiin oli ihan liian täynnä. Se, kun kadotin kaverini ja löysin L:n siitä väentungoksesta. Se, kun ihmiset lauloivat, halailivat ja sekä se yleinen onnellisuuden tunne.

Onnelliset tunnit alkaa viimein väsyttää.

Ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus

Oliko heinäkuussa lunta ja vartiovuori hiljaa

Katseltiinko toisiamme kesä läpi sormien tuhat vuotta sitten, istuttiinko laiturilla kolmeen

Päivät muuttuvat viikoiksi ajoittain liiankin nopeasti, pahoittelut jälleen tästä parin viikon hiljaiselosta. Viime viikolla koitin kasata ajatuksista jotakin fiksua tekstiä tänne blogiin, siinä kumminkaan onnistumatta. Soittolistalla kaikkea reggaesta heviin, sekavuus. Tatuointikuume, töitä, hyviä ja huonoja uutisia, kampaajareissu, hupsuja kommentteja tuntemattomilta. Tekstarilla tieto kadonneen korviksen löytymisestä, pientä materialismionnellisuutta. Tunteiden ailahtelevaisuus, pommin nukkumista ja väsymys. "Sä oot ihan ku aurinko ku sun hiukset loistaa kauas ja sä oot nii ilonenki!" <3 Tuttu numero puhelimen näytöllä toi mukanaan flashbackeja viime vuosilta, se loputtomuuden ja haikeuden tunne kun tajusin puhuvani viimeistä kertaa J:n kanssa puhelimessa. Hyvästit puhelimessa tuntuivat silti niin väärältä.

Musiikkialias ja Kati, ehkä parasta pitkään aikaan. Pelikortit levähti lattialle, kissat saivat suihkun hanan irti ja naurettiin melkein kaikelle. Pian väkeä tuli enemmän, illalla nopea käväisy läheisessä teinibaarissa. Tequila ei ollut ystävä, hups. Sunnuntaina äiti-tytär aikaa: ruokaa, kahvia ja Hyvinkääsalissa Cabaret L'amour. Btw, tiedättekö sen tunteen, kun kirjahyllyssä on monta kirjaa lukematta ja pian valinnan vaikeuden vuoksi sitä päättää lukea kaikkia samaan aikaan?

  Sportissa Julian Rock bändeineen, Pete Parkkonenkin kävi laulamasa muutaman biisin. Kännisiä pikkujoulu-ihmisiä ja sohvilla pomppivia muusikoita,  keskusteluissa muun muassa enemmän tai vähemmän sarkastisia steretypioita sekä Pamelan Let's spend a night together. Tikkurilassa taksiin keskellä risteystä, viinikaapista hyvää luomuviiniä sekä järjettömän isot punaviinilasit. A unohti mun kadonneen korvikseni jonkun baarin narikkaan, mä melkein unohdin tavaroitani A:n mattojen alle, hups. Vähän vois vaikka naurattaa meidän sähläys, mutta mitäpä pienistä. Ps. ehkä hieman hävettää tämä pieni ja sitäkin huonompi kuvasaldo sekä yleinen sekavuus viime postauksissa.

Teppo mun sängyn alla tahtoo kaljaa, ei mikään meitä voi pelastaa

Ensimmäistä kertaa ikinä jonotettiin Alisan kanssa Bäkkärin edessä sisäänpääsyä, pari muutakin ihmistä oli sitten päättänyt tulla paikalle.
"Ni siis täällähä oli tänää se Robin esiintymässä!"

 Pyhät Tepot ja viimeinen keikka, en vain sisäistä sitä, että tää oli nyt tässä. Green Room oli niin täynnä, että biisien mukana bailaaminen jäi lähinnä vain haaveeksi. Tuttuja naamoja joka puolella, vähän väliä joku ihana tuli halaamaan. Pahoittelut kuvien laadusta + asukuvan unohtumisesta, nostalgiafiiliksissä kameraa ei tullut paljoa käytettyä, etenkin kun kamera-vanhukseni alkaa kai lähennellä eläkeikäänsä.

 Jossain baaritiskin lähettyvillä toinen punapää kertoi elämästään, asuttiin kumpikin aikoinaan samassa kyläpahasessa keskellä ei mitään. Pörröpää oli suloinen selittäessään omasta lähdöstään pikkukylästä.  "Mikset sä oo muuttanu tänne? Sun todellakin kannattais!" 




Eräs epätoivoinen kertoi päättäneensä, että mä olen sen nainen, T pelasti ahdistavan tilanteen tavallaan vahingossa, kiitos siitä. Random pitkätukka liittyi seuraan joskus yöllä, se kertoi mulle matkoistaan ja siitä, miten siitäkin on liikkunut ties mitä huhuja. Pitkätukka heitti mulle takkinsa ja oli niin herrasmiestä, hämmennyin.

 Yö Pohjois-Haagassa, aamulla täysinäisessä junassa meikit poskilla tajusin parin mustelman olemassaolon. Asemalla käyty keskustelu pyöri mielessä, vuorokaudessa tapahtui kai sittenkin liikaa kaikkea. Kadotin toisen korvakoruni, hieman ehkä harmittaa. "Kai sä palaat mun luo vielä?"  .....okei.

 
Junassa viereen tuli vanhempi rouva, joka luuli erään toisen junassa olleen naisen vaunuissa ollutta lasta mun lapseksi. Autoin rouvaa hänen laukkujensa kanssa, rouva toivotti hyvää isänpäivää mun isälle, hassua. Asemalta nopean kämpillä käynnin jälkeen isän luo, hyvää seuraa, ruokaa ja naurua. Väsyneitä juttuja, mutta silti niin rento meno.

Ps. kuten aika moni varmasti huomasikin, niin blogin ulkoasu tosiaan koki vähän isomman muutoksen tuossa yhtenä päivänä. Musta jotenkin tuntui, että vanha ulkoasu muistutti liikaa vuodesta 2010, joten nyt oli korkea aika tehdä jotakin asian eteen. Pienempiä muutoksia vielä tulossa, kunhan ehdin viettää aikaa ajatuksen kanssa koneella :D Parannusehdotuksia ja mielipiteitä saa toki kertoa!

Huuda, huuda onnesta ja sä voit poistuu hymyillen

Viiiko takaperin kermavaahtoa oli siiderissä ja iholla. Tahmealla tanssilattialla musiikki soi niin lujaa, ettei puhumisesta tullut mitään, mutta tanssiahan me haluttiinkin. Sitä pitäisi kuulemma tanssia ja juoda kunnes unohtaa kaiken turhan, en kai sitten yrittänyt tarpeeksi. Joillakin naisilla oli baarin nurkassa kunnon kissatappelu, painiotteet näyttivät ajoittan aika hurjilta. Joku random sanoi nähneensä mut joskus tv:ssä ja töissä, hetken verran piirit tuntuivat taas liian pieniltä.

Halloween oli ja meni vähän liiankin rauhallisesti, ei vain ollut sitä fiilistä kaiken turhan säädön ja kiireen jälkeen. Perjantain hengasin Katin kanssa, kunnes oli mentävä kiltisti nukkumaan. Liian lyhyiden unien jälkeen aamukuudelta ulos asunnosta ja kohti Länsisatamaa ex-työkavereiden kera, jossain Suomen ja Viron rajoilla täyettiin lasit kuoharilla ja koitettiin selviytyä laivan keinumisesta.

Tallinnan Vanhan kaupungin mukulakivikadut ja Peppersack, parhautta. Laiva takaisin lähti ihan liian pian, kamerakin unohtui reissussa laukun pohjalle. Vallattiin sama pöytä kuin tulomatkallakin, hupsut ihmiset saivat meidät nauramaan. Joku kamaluus koitti epätoivoisesti saada mut tanssimaan humppabändin tahdissa.

Satamasta eka ratikka johonkin, mielessä kaikki ne kerrat kun seikkailtiin eri porukoissa julkisilla ilman tarkempaa tietoa päämärästä. Helsinki oli niin kylmä ja sateinen, Nosturin edessä suht pitkä jono vielä tunti ovien avautumisen jälkeen. Sleep of monsters yllätti mut positiivisesti, voisin noiden keikalle eksyä uudestaankin. The 69 Eyes, lateksia, mustaa huulipunaa ja Lost without love ensimmäistä kertaa, tarviiko enempää edes sanoa?

 Come with us and you will see
This, our town of Halloween

Samasta maljasta myrkyt ja mehukatit, eikä saa toisistaan irti niitä kun ne sekotetaan

 

Viime aikoina on tapahtunut ihan liikaa kaikkea. Viiden viikon aikana kolme kuollutta, kaverin naapuri sai puukosta ilmeisesti aika pahasti osumaa + kaikki muu turha draama. Ajatukset kiertävät kehää, yritän pysyä kasassa ainakin työpäivien ajan. 

Kati kävi kylässä, oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja ajatella jotain muuta.

Merirock oli ja meni, ruotsalaisisa muusikkoja tuntui olevan yhdessä vaiheessa joka paikassa. Uusia ja vanhempia tuttavuuksia, alkoholia ja liikaa tupakkaa. Tanssittiin ja naurettiin lepardijätkän kanssa, osa tuijotti meitä niin pitkään. Laivan kansi oli liukas ja kylmä, siitä huolimatta mentiin Millin kanssa hetkeksi istumaan. Anatoly puhui lyhyessä ajassa niin paljon ja lopulta jätti juomansa meille. Great. Seilattiin hissillä ylös ja alas putkeen ties kuinka monta kertaa, sekavuudet. Muistissa vieläkin hyttien numeroiden sarja, aika hyvin hei. Jotenkin siinä kävi sitten niin, että pyynnöstä kuvasin muita muiden kameroilla ja oman kameran kuvasaldo jäi aika laihaksi ja huonolaatuiseksi, hups. Parit tän postaukset kuvista napattu taas Emmiltä :)

Aamuyön tupakkareissu päättyikin lopulta käytävällä väsyneeseen hengailuun sekavassa porukassa, buffetin avauduttua aamukuudelta joku koitti saada seuraa aamiaiselle. Pari tuntia unta ei oikein auttanut mitään. Lastattiin viinakärry kiireessä sen verran huonosti, että kärry levähti ihan liian monta kertaa lyhyellä matkalla, tullivirkailijatkin nauroivat meille. "Hei tsirpulat, te ootte vielä hengissä!" Hyttikortti oli unohtunut laukkuun, jostain mielenhäiriöstä vetäsin sen esiin tänään kotiavaimia etsiessäni. Haluan laivalle uudestaan, mulla on ikävä sitä kaikkea, random tanssihetkiä ja rokkipoikia runoineen.

Jos lähdet armeijaan, menen Tallinnaan

 Tänään on kai kaikki mahdollista kun oot vielä alle kakskytviis
poltetaanko savut, juodaan absinttia niin kuin Tulenkantajat

Hajoamiset erään yli-innokkaan hevarin viesteille, en tajua miten jaksan nauraa asialle vieläkin. T.666. Juhlistettiin sangen rauhallisesti Emmin synttäreitä lauantaina, keskiyön aikoihin käytiin Rityssä Henkon, Jamin ja Emmin isän kanssa. Törmäsin vanhaan tuttuun vuosien takaa, vuodet ovat kai muuttaneet meitä kumpaakin positiivisesti. Postausten myöhässä oleminen näyttäis olevan nykyään enemmänkin sääntö kuin poikkeus, pahoittelut siitä! Voisin vaikka syyttää yleistä kiirettä ja syysväsymystä, mutten jaksa. Ps. merirock on jo huomenna, tulkaa toki moikkaamaan jos satutte meidät jossakin siellä bongaamaan! :)

Älä lausu rakkausrunoja, mä näen niistä painajaisunia

 Bulldogissa oli joku random musailta, hengattiin ja juotiin kunnes Jenna soitti ja pyysi meidät Starlightiin. Pehmisshotit, tahmea tanssilattia, lipevä känninen tuntematon jätkä. Vanhassa Oliverissa oli pari valtaistuinta, piti tietenkin vallata yksi niistä. Joku mies ihmetteli mun ja Henkon kaveruutta, jännä miten osa ei tunnu uskovan pelkkiin kaverisuhteisiin. "Miks te ette seurustele? Kuunelkaa nyt toisianne, tehän kuulostatte jo ihan parilta!" ......yeah right.

Naurettiin parille lehdelle, jotka pilasivat muuten hyvän kuvan. Löysin uudestaan parit bändit, joita kuuntelin joskus ysillä, mietin miten sitä saattoikaan joskus unohtaa ja hylätä. Kolme vuotta kestänyt ajanjakso päättyi kuun vaihteessa, en tiedä mitä ajatella. Tunteiden ailahtelevuus, puhelin täyttyy suloisista saapuneista viesteistä. Tatuointikuume sai mut ottamaan yhteyttä S:ään, enää pitäisi saada sovittua päivästä. Haluisin mennä joku kaunis päivä ulos piknikille, pomppia lehtikasoissa ja tehdä kaikkea hupsua. Mitä teille lukijoille kuuluu? :)

Eikä pitänyt tietää
Mitä huomenna, mitä ylihuomenna

Todellisuuden tuntu huumaa pään

Katso kuinka ne toiset tanssii maailmanlopuntanssiansa

Kuule kuinka ne toiset soittaa sielunmessun kattiloilla

Hybrid Children oli samanlainen kuin aina ennenkin, parin biisin jälkeen mentiin sivummalle parantamaan maailmaa. Circuksen tupakkakopissa pieni tapaturma tupakan kera, hupsista. Klamydia oli jälleen parhautta, syyskiertueen eka keikka ja fiilis oli katossa. Karvaiset vanhat miehet bongasivat Henkon ja tulivat meidän luo bailaamaan, loppujen lopuksi taidettiin näyttää aika sekavalta joukolta.

Keikan jälkeen naurunsekainen junamatka, päädyttiin jatkoille Starlightiin. Pitkätukka kertoi hankkineensa juuri akvaarion, jätkän haaveena oli hommata jossain vaiheessa merihevosia, ahvenia ja haukia. ......okei

  Eikä järjissään takuulla ollut yksikään.