Huuda, huuda onnesta ja sä voit poistuu hymyillen

Viiiko takaperin kermavaahtoa oli siiderissä ja iholla. Tahmealla tanssilattialla musiikki soi niin lujaa, ettei puhumisesta tullut mitään, mutta tanssiahan me haluttiinkin. Sitä pitäisi kuulemma tanssia ja juoda kunnes unohtaa kaiken turhan, en kai sitten yrittänyt tarpeeksi. Joillakin naisilla oli baarin nurkassa kunnon kissatappelu, painiotteet näyttivät ajoittan aika hurjilta. Joku random sanoi nähneensä mut joskus tv:ssä ja töissä, hetken verran piirit tuntuivat taas liian pieniltä.

Halloween oli ja meni vähän liiankin rauhallisesti, ei vain ollut sitä fiilistä kaiken turhan säädön ja kiireen jälkeen. Perjantain hengasin Katin kanssa, kunnes oli mentävä kiltisti nukkumaan. Liian lyhyiden unien jälkeen aamukuudelta ulos asunnosta ja kohti Länsisatamaa ex-työkavereiden kera, jossain Suomen ja Viron rajoilla täyettiin lasit kuoharilla ja koitettiin selviytyä laivan keinumisesta.

Tallinnan Vanhan kaupungin mukulakivikadut ja Peppersack, parhautta. Laiva takaisin lähti ihan liian pian, kamerakin unohtui reissussa laukun pohjalle. Vallattiin sama pöytä kuin tulomatkallakin, hupsut ihmiset saivat meidät nauramaan. Joku kamaluus koitti epätoivoisesti saada mut tanssimaan humppabändin tahdissa.

Satamasta eka ratikka johonkin, mielessä kaikki ne kerrat kun seikkailtiin eri porukoissa julkisilla ilman tarkempaa tietoa päämärästä. Helsinki oli niin kylmä ja sateinen, Nosturin edessä suht pitkä jono vielä tunti ovien avautumisen jälkeen. Sleep of monsters yllätti mut positiivisesti, voisin noiden keikalle eksyä uudestaankin. The 69 Eyes, lateksia, mustaa huulipunaa ja Lost without love ensimmäistä kertaa, tarviiko enempää edes sanoa?

 Come with us and you will see
This, our town of Halloween