2.2.2014

Ja nuo soittomiehet kellareissaan yhtä pientä kudelmaa valmiiksi ei saa


Tammikuu hujahti ohi ehkä vähän liiankin nopeasti, kuvasaldo on niin pieni ja sitäkin sekaisempi, pahoittelut tästä(kin). Tiivistettynä tämän alkuvuoden hiljaiselon aikana olen siis hommannut uuden tatuoinnin, ollut Olavi Uusivirran musiikkivideon kuvauksissa, hetkellisessä primitiivireaktiossa värjännyt hiukset mustanruskeiksi sekä rappioitunut M:n kanssa. Olen myös ehtinyt stressata ihan liikaa kaikesta ja saanut varmuutta siitä, mitä mä oikeasti haluan tehdä. Runopoika ajoi mut henkisesti nurkkaan vaikeilla kysymyksillä, kerrankin vieressä oli joku, joka ei luovuttanut kun väitin, etten muka tietäisi vastausta. Se, kun on joku, joka sanoo että mä riitän. Ja se, kun on joku, joka haluaa piristää mua flunssan aikana viinillä ja sarkasmin täyteisillä jutuilla. Runopoika sai mut myös juomaan mustaa kahvia pienen ikuisuuden jälkeen, ensimmäistä kertaa ikinä huomasin jopa pitäväni siitä. Matkakuume paheni saadessani viestejä Lontoosta ja Filippiineiltä, äkkilähtö kauas pois kuulostaa sangen houkuttelevalta. Mitä teille lukijoille kuuluu? :)

Ps. Olavin musiikkivideo julkaistiin perjantaina, klick!