Mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt.

 Tajusin viikonloppuna, että mulla on bloggerissa kamala määrä puolivalmiita julkaisemattomia postauksia, yksinkertaisesti ollut sen verran kiire ettei ole ollut aikaa istua koneen ääreen ja keskittyä kunnolla blogipostauksiin. Pahoittelut mahdollisesta sekavuudesta, yritin kasata ajatuksia ja tehdä jotain hieman fiksumpaa postausta viime päivistä viikoista sekalaisten kuvien kera.

Emmi oli täällä yötä tossa yhtenä viikonloppuna eläinten kanssa.

Otettiin ihan liikaa kuvia, tosin mikään niistä ei ollut kovin lähellä täydellistä.

Oltiin yhdessä rappiollisia, lopulta lähdettiin läheiseen baariin tapaamaan erästä tuttavaa.

 


Laskiasviikonloppuna meillä oli Emmin kanssa hyvin epäterveellinen ja epänaisellinen ruokayhdistelmä: kaljaa, kahvia ja laskiaspullaa. Äiti käväisi kylässä ja katsoi hieman huvittuneena meidän ruokayhdistelmiä. Taidetaan olla joskus ehkä vähän hupsuja.



Yhtenä päivänä rautatieasemalla joku intialaismies kysyi neuvoa lipun ostoon.
Seuraavan junan lähtöön oli aikaa vain minuutti, miehellä lippu ostamatta ja isot matkalaukut mukana. Siitä huolimatta mies halusi yrittää, antoi meille pankkikorttinsa ja pyysi meitä ostamaan lipun. Ainakin miehellä oli positiivinen asenne kohdillaan!



Kuukauden aikana olen ollut kahdesti tatuointistudiolla, siitä lisää myöhemmin kuvien kera.
Crashdïet tosiaan oli ja meni, reilun kuukauden kuluttua pääsee taas todistamaan ruotsalaista mieskomeutta Hardcore Superstarin merkeissä.

Eräs uusi tuttavuus paljasti olevansa kiinnostunut musta.
Samalla eräs tuttava vuosien takaa sai jonkun yltiösuloisuuskohtauksen.
Musta tuntuu että mä en tajua enää mistään mitään.

Fiilis on muuttunut viimeks tänään, et säkään oo sama jäbää

Viestii on muokattu viimeks eilen, et säkään oo sama ku ennen

Take me down to the Paradise City where the grass is green and girls are pretty, take me home

Crashdïet @ On the Rocks 20/02/13

Töiden jälkeen kiireesti vaihtamaan vaatteet, lopulta oli pakko juosta junaan.

Kiireestä huolimatta oli ihanaa, tuli vanhat ajat mieleen. 

Teki mieli vain nauraa, tanssia ja laulaa läpi koko yön.

Kävelymatkalla saatiin joku hervoton naurukohtaus, sanat menivät totaalisen sekaisin. 

"Mä luotan naksutukseen. Must on tulos kuuro. Ei ku siis sokee."
"Täytyy mennä liukkaasti ku on niin hidasta, eiku mitä, toisinpäin!"

 

Kamala mies Bäkkäriltä tuli taas puhumaan mulle, vähän ehkä hävetti.

Tanssin keikan vikat biisit jonkun vähäpukeisen naisen kanssa.

 Myöhemmin sama nainen tuli kehumaan mun tyyliäni

 Simonin keesi oli hervoton.

Mäkin haluan hiuslakkaa, jolla hiukset oikeasti pysyvät kuosissa.

 

Kuvien laatu oli jotain niin hirveää ettei mitään rajaa - tosin yhteiskuvat Simonin ja Martinin kanssa olivat tosin muutenkin kamalia, taidan suosiolla piilottaa ne jonnekin salakansioon ja katsoa niitä seuraavan kerran joskus vuosien päästä.

Peter onnistui kaatamaan lasistaan juomat pitkin lattioita.

"What the fuck just happened?"

"I don't know!"

 Jossain kohtaa Peterin hiukset jäivät kiinni mun hiuspinniin + Peterin kaulakoru jäi kiinni mun hiuksiin. Kumpikin jumitti hetken, kunnes Peter nauraen kysyi uudestaan mitä tapahtui.  

Olin kuulemma suloinen. 

Mäkin arvostan sitä kun onnistun säätämään jotain ruotsalaisten nenän edessä.

Keikan jälkeen kylmyyttä uhmaten päätettiin mennä Bäkkärille jatkoille.

Joku mies sanoi kaikkia keikalla olleita naisia undulaateiksi.

Bändin jätkätkin olivat kuulemma undulaatteja.

Bäkkärillä oli kamalia ja ihanan kamalia ihmisiä, tuttujakin ihan kivasti liikenteessä.

Eräs nauroi mun rähjäiyydelle kehuen vähän ajan päästä omaa ulkonäköään.

 Asemalla joku höpsö nuuhki meidän seurueeseen kuuluneen hiuksia.

Sen höpsön ja meidän junat lähtivät samaan aikaan eri raiteilta, halattiin hyvästiksi.

Meidän tyyliä kehuttiin, lisäksi vieraat ihmiset kertoivat rakastavansa meitä. Ihanaa olla kaikesta huolimatta sen verran cool, että kaduilla huudellaan perään ja vannotaan rakkautta.

Aamukahdeksalta nukkumaan pariksi tunniksi, illalla päädyin Emmille viettämään tortillailtaa.

Pakko myöntää että mä rakastan näitä tämmöisiä keikkareissuja.

Muutenkin elämä on tällä hetkellä erittäin ihanaa. <3

Juhlapukus juhlahumus anna hulmuta sen

Viimeiset viikot ovat kuluneet suomireggaen, -räpin ja cityhumpan tahdissa.

Kesä vois saapua jo, haluan mennä jonnekin ulkoilmakeikalle ja tanssia nurmikolla.

Tiistaina olin vuorokauden varoitusajalla erään tv-sarjan kuvauksissa, siitä lisää kunhan jakso saadaan telkkaan asti. Kuvausten jälkeen otin ekan bussin keskustaan, tietämättä mitään sen reitistä. Tuli mieleen ne vanhat ajat, kun juostiin sekalaisessa porukassa random busseihin eikä aina edes tiedetty mihin oltiin matkalla.

Keskiviikkona oli vuorossa Elokuun Tänään lähtee!-biisin musavideon kuvaukset.
 Kuvaukset olivat Astoria-salissa, tajuttoman kauniissa ja vanhassa entisessä elokuvasalissa.
Menomatkalla  korviin kantautui tuttu torvensoitto tuoden muistoja Merirockista.

 

Elokuun kuvauksissa meille tarjottiin brändylonkeroa, ruokana oli tajuton määrä ihania salaatteja ja keittoja. Yllätyin positiivisesti, sillä yleensä kuvauksissa ollut tarjolla lähinnä kahvia tai teetä, sekä mahdollisesti jotain kirjaimellisesti pientä naposteltavaa.

Rehellisesti sanottuna nautin siitä tunteesta, kun sai syödä jonkun muun tekemää ruokaa, katsoa muiden työntekoa, hengailla uudessa juhlamekossa ja jutella ihmisten kanssa. Eräällä miehellä oli ihanan turkoosinsiniset silmät ja hauskat jutut.

Kuvausten jälkeen kuultiin pari uutta biisiä livenä ja saatiin nimet listalle ens kuun keikalle.
Tollasia rakkauspäiviä vois olla enemmänkin.

Emmin kanssa koitettiin ottaa joitain asukuvia, mutta lopputuloksena näyettiin hassuilta.
Syytetään yhdessä Astorian valaistusta ja peilejä.
Toivottavasti ei videossa näytetä niin vanhoilta ja oudoilta.

Se tunne, kun kuvausten loppumisen jälkeen kuulee joka suunnasta ihmisten huutelevan kiitoksia. Se tunne, kun Antti tulee kulman takaa, katsoo suloisesti silmiin ja alkaa kiitellä meitä, että päästiin mukaan. Arvostan sitä, että vielä löytyy muusikoita, jotka jaksavat ihan oikeasti arvostaa avustajia ja faneja.

Myöhästyttiin parilla minuutilla junasta, joten päädyttiin Aseman wurstille viettämään aikaa.
Naisellisuuden multihuipentumat, syötiin puoliks jotain grilliruokaa juhlamekot päällä.
....niin mikä glamour?

Sekoittuneet odotukset, kuin samasta maljasta myrkyt ja mehukatit.

Iski sisustusfiilis, Elvis ja Marilyn löysivät vihdoin itselleen paikat mun kämpästä.

Suitsukkeet, kynttilät ja rento viikonoppu ovat jotain niin parhautta.

Äiti, täti ja setä kävivät täällä kahvilla tuoden suklaata ja kukkia.

Tajusin, että kaksi mun kaveria ovat jo kuin veljiä mulle.
 Kaikilla oli aikoinaan samanlaiset ensikosketukset keikkailun maailmaan, muutenkin pelottavan samanlaiset musamaut.  Sekavia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan silmissä, sekä hupsuja kirppiskierroksia. Toisen mä jo opetin syömään yhtä erikoisuutta, jonka itse opin eräältä mulle tärkeältä ihmiseltä.

 

Mitä teille lukijoille kuuluu, miten teidän vuosi lähtenyt käyntiin? :)

Forget abut the sunrise, fight the sleep in your eyes. I don't wanna miss a second with you

This ain't a song for the broken-hearted
No silent prayer for the faith-departed

Mä en tiedä mitä kaikkea Merirockista voi kertoa ilman että joku pahastuu jostakin.

 Laiva oli lastattu hiuslakalla, rokkareilla, lipevillä miehillä, hyvällä musiikilla, juomalla, meikeillä, korkokengillä. Liikaa uusia ja vanhoja tuttavuuksia, aikaa vaan ei ollut tarpeeksi kaikelle.

 

Ratikkamatka meni nopeasti, jonkun katusoittajan surullisenkuuloinen torvensoitto kaikasi jalkakäytävältä ratikkaan ja jäi päähän soimaan.

 

 "Hei tästä on lyhyt matka tanssilattialle
saanko saattaa sinut sinne"

 Vihdoin kysyy "mitä teet työksesi"
"no mä kirjoitan kirjaa ja rakastan sinua"

 

 

 

Joskus Hybrid Childrenin jälkeen kadotin ystäväni, mun laukussa oli kummankin puhelimet ja kamerat. Tanssilattialla joku mukava mies liittyi seuraani ja piti mulle seuraa yön pimeinä tunteina. Löysin eräät uudet tuttavuudet ja jäin heidän kanssaan odottamaan ystäväni saapumista, mutta kadotin samalla sen mukavan miehen tanssilattialta.

En muista miehestä kovin paljoa, mutta jos tiedätte Merirockissa olleen parikymppisen tummahiuksisen jätkän kehä kolmosen sisäpuolelta, niin kertokaa toki terveisiä. Jätkä oli vasenkätinen, hytti oli kutosessa lähellä meidän hyttiä ja sen kaverin nimi oli Teemu, kaverini nimittäin hengasi tuon miehen kaverin kanssa.

Joku mies kutsui mua koko yön Sofiksi, tupakkapaikalla sain ruusun eräältä rokkarilta ja laitoin sen hiuksiini. Ruusu oli kiva, harmi kun kadotin sen yön aikana.

 Lisäksi joku mies oli aivan vakuuttunut siitä, että jos me ei olla Emmin kanssa lesboja eikä tanssijoita, niin meidän on oltava sitten jotain laulajia. Mikäs siinä sitten.

.....pituusero. </3

Peiteltiin joskus viideltä yöllä eräs nukkumaan.
Eräässä hytissä soitettiin kitaraa ja laulettiin.
Kitara veti puoleensa, jäätiin hyttiin hengailemaan ja kuuntelemaan musiikkia.

Käytävälläkin oli hyvä meno Jack Daniel'sin kera.
Jotkut mulle tuntemattomat miehet ja naiset tiesivät musta ja Emmistä yllättävän paljon.
Anteeksi jos en tunnistanut jotakuta, yksinkertaisesti oli liikaa tuttuja samassa paikassa.

Mentiin omaan hyttiin joskus seiskan kieppeillä, herättiin siihen kun siivooja ryntäsi hyttiin kailottaen meidän olevan jo satamassa. Hupsista.

Päädyttiin jotenkin ratikkaan toistemme vaatteissa, löysin omasta laukustani kotona vielä Emmin meikkejä - tosin ainakin yksi huulipuna taisi jäädä laivalle seilaamaan.


You know I wish that this night would never be over
There’s plenty of time to sleep when we die

A singer in a smokey room, a smell of wine and cheap perfume

Ne kaikki tyhjät kauniit laitakadut, pimeyden sytyttämät mainosvalot
Sai vanhan maailmani unohtamaan

Stockan edessä joku mies soitti nokkahuilua, junassa oli rento meininki.

Suuntana oli Gloria, ehdottomasti yksi kivoimmista keikkapaikoista.

Baaritiskillä eräs vanha tuttava kietoi mut syleilyynsä, ei oltu nähty kuukausiin.

Myöhemmin illan aikana sama mies ryntäsi varoittamaan mua yhdestä pervosta.

Söpöä.

Arvostan sitä, kun rokkarimiehet pitää musta huolta vaikkei edes tarvisi.

Herrasmiehiä löytyy myös rokkipiireistä.

Hellcity Punks oli yhä vieläkin jees livenä.

Negativekin oli jees, vaikken aina kovin hyvin nähnytkään mitään mua pidempien takaa.

Negativen coveri No woman no cry oli ihanan hippi.

 

Mentiin taksilla Bäkkäriin jatkoille, Green Roomissa soitti joku bändi.

Eräs mies vuosien takaa tarrasi mua olkapäästä, kysyi käytiinkö samaa yläastetta aikoinaan.

Halattiin, vaihdettiin kuulumisia ja parannettiin maailmaa.

Tupakkakopissa juttelin joidenkin ruotsalaisten kanssa, he olivat ihanan innoissaan Suomesta.

Elämän sekavuudet, nukkumaan pääsin vasta joskus aamuseitsemän aikoihin.

A:lle kiitokset seurasta ja majoituksesta! :)