Facebook muistutti mua siitä, että tästä keikasta on jo kolme vuotta, hui. Nostalgian vuoksi päätin julkaista tbt-postauksen, alkuperäisen postauksen mä julkaisin tyylikkäästi puoli vuotta keikan jälkeen. Kuvat on jälleen huonolaatuisia ja tekstiä ei juurikaan, eli perus postaus kolmen vuoden takaa. :D
Tavastia myytiin loppuun ennen kuin
ehdin ostaa liput, joten Pakkahuone sai korvata Tavastian. Lähtiessä
junaliput vähän riipaisivat, mutta junan saapuessa Tampereelle tiesin
illan olevan joka sentin arvoinen. Lämppäribändi ei hirveästi
innostanut, joten hengasin kaupungilla ylimääräisen ajan.
"Ooks sä menos keikkaa kattoo vai vaan kaljalle?"
"......jooo siis mä haluan maksaa 30€ päästäkseni juomaan yhden kaljan."
K18-puolella oli enemmän väkeä (lue = paljon pitkiä kännisiä miehiä)
kuin sallitulla puolella, olisin tarvinnut jotkut parinkymmenen sentin
korkkarit nähdäkseni edes vilauksen Jocken, Vicin tai Martinin
hiuksista. Lyhyt keskustelu erään lipevyyden kanssa ja yksi tuopillinen
riittivät mulle todistamaan sen, että mun ehkä tosiaankin kannattaisi
siirtyä alaikäisten
puolelle.
Sallitun puolen seinänvierusta oli siinä vaiheessa paria aikuista lukuunottamatta täysin tyhjä, ei mennyt kauaa kun tajusin lavan reunassa olevan tyhjää, toka rivi oli enemmän kuin jees. Jengi oli jälleen kerääntynyt yhdeksi rykelmäksi keskellä olleen metalliaidan luo, jotkut jouduttiin taas kantamaan kesken keikan pois.
Sallitun puolen seinänvierusta oli siinä vaiheessa paria aikuista lukuunottamatta täysin tyhjä, ei mennyt kauaa kun tajusin lavan reunassa olevan tyhjää, toka rivi oli enemmän kuin jees. Jengi oli jälleen kerääntynyt yhdeksi rykelmäksi keskellä olleen metalliaidan luo, jotkut jouduttiin taas kantamaan kesken keikan pois.
Run to your mama oli jälleen aivan ihana. Se tunne kun jengi lauloi mukana, lopuksi Jocken "fuckin' beautiful!" Paljon kylmiä väreitä ja pari kyyneltä, rakastuin entistä enemmän bändiin. Onnellisuusmomentteja.