Mä en aina oikein tiedä miten suhtautua kevääseen. Vuosi sitten eräs pieni sukulaiseni kuoli, nyt pääsiäisenä sain kuulla erään läheisen sairaudesta, tosin ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää onneksi hyvältä. Surun, pelon ja toiveikuuideen sekoittamassa tunnekuohussa huomasin tänään toisen orkideani alkaneen puskea uutta lehteä, vaikka luulin kyseisen kukan olevan jo menetetty tapaus.
Pääsiäisenä kävin lapsuuden maisemissa, oli jotenkin surullista huomata jälleen uusia tyhjiä liikehuoneistoja. Pääsiäiskaupungista tuli mieleen enemmänkin aavekaupunki satunnaisista pääsiäiskoristeista huolimatta. Autioitumassa oleva kaupunki ja lapsuuden kotikylä tuntuivat jotenkin niin ahdistavilta, onneksi toinen pääsiäispäivä vietettin sitten vähän kauempana noista ahdistavan surullisilta kulmilta. Muuten pääsiäinen sujui ihan leppoisasti, myös meidän aikuisten ollessa enemmän tai vähemmän sokerihumalassa kaikesta siitä herkkumäärästä. Mukavaa kevättä kaikille sinne ruudun toisella puolella oleville! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti