Ja se sumuinen yö siinä välissä oli nuoruus

Oliko heinäkuussa lunta ja vartiovuori hiljaa

Katseltiinko toisiamme kesä läpi sormien tuhat vuotta sitten, istuttiinko laiturilla kolmeen

Päivät muuttuvat viikoiksi ajoittain liiankin nopeasti, pahoittelut jälleen tästä parin viikon hiljaiselosta. Viime viikolla koitin kasata ajatuksista jotakin fiksua tekstiä tänne blogiin, siinä kumminkaan onnistumatta. Soittolistalla kaikkea reggaesta heviin, sekavuus. Tatuointikuume, töitä, hyviä ja huonoja uutisia, kampaajareissu, hupsuja kommentteja tuntemattomilta. Tekstarilla tieto kadonneen korviksen löytymisestä, pientä materialismionnellisuutta. Tunteiden ailahtelevaisuus, pommin nukkumista ja väsymys. "Sä oot ihan ku aurinko ku sun hiukset loistaa kauas ja sä oot nii ilonenki!" <3 Tuttu numero puhelimen näytöllä toi mukanaan flashbackeja viime vuosilta, se loputtomuuden ja haikeuden tunne kun tajusin puhuvani viimeistä kertaa J:n kanssa puhelimessa. Hyvästit puhelimessa tuntuivat silti niin väärältä.

Musiikkialias ja Kati, ehkä parasta pitkään aikaan. Pelikortit levähti lattialle, kissat saivat suihkun hanan irti ja naurettiin melkein kaikelle. Pian väkeä tuli enemmän, illalla nopea käväisy läheisessä teinibaarissa. Tequila ei ollut ystävä, hups. Sunnuntaina äiti-tytär aikaa: ruokaa, kahvia ja Hyvinkääsalissa Cabaret L'amour. Btw, tiedättekö sen tunteen, kun kirjahyllyssä on monta kirjaa lukematta ja pian valinnan vaikeuden vuoksi sitä päättää lukea kaikkia samaan aikaan?

  Sportissa Julian Rock bändeineen, Pete Parkkonenkin kävi laulamasa muutaman biisin. Kännisiä pikkujoulu-ihmisiä ja sohvilla pomppivia muusikoita,  keskusteluissa muun muassa enemmän tai vähemmän sarkastisia steretypioita sekä Pamelan Let's spend a night together. Tikkurilassa taksiin keskellä risteystä, viinikaapista hyvää luomuviiniä sekä järjettömän isot punaviinilasit. A unohti mun kadonneen korvikseni jonkun baarin narikkaan, mä melkein unohdin tavaroitani A:n mattojen alle, hups. Vähän vois vaikka naurattaa meidän sähläys, mutta mitäpä pienistä. Ps. ehkä hieman hävettää tämä pieni ja sitäkin huonompi kuvasaldo sekä yleinen sekavuus viime postauksissa.

Teppo mun sängyn alla tahtoo kaljaa, ei mikään meitä voi pelastaa

Ensimmäistä kertaa ikinä jonotettiin Alisan kanssa Bäkkärin edessä sisäänpääsyä, pari muutakin ihmistä oli sitten päättänyt tulla paikalle.
"Ni siis täällähä oli tänää se Robin esiintymässä!"

 Pyhät Tepot ja viimeinen keikka, en vain sisäistä sitä, että tää oli nyt tässä. Green Room oli niin täynnä, että biisien mukana bailaaminen jäi lähinnä vain haaveeksi. Tuttuja naamoja joka puolella, vähän väliä joku ihana tuli halaamaan. Pahoittelut kuvien laadusta + asukuvan unohtumisesta, nostalgiafiiliksissä kameraa ei tullut paljoa käytettyä, etenkin kun kamera-vanhukseni alkaa kai lähennellä eläkeikäänsä.

 Jossain baaritiskin lähettyvillä toinen punapää kertoi elämästään, asuttiin kumpikin aikoinaan samassa kyläpahasessa keskellä ei mitään. Pörröpää oli suloinen selittäessään omasta lähdöstään pikkukylästä.  "Mikset sä oo muuttanu tänne? Sun todellakin kannattais!" 




Eräs epätoivoinen kertoi päättäneensä, että mä olen sen nainen, T pelasti ahdistavan tilanteen tavallaan vahingossa, kiitos siitä. Random pitkätukka liittyi seuraan joskus yöllä, se kertoi mulle matkoistaan ja siitä, miten siitäkin on liikkunut ties mitä huhuja. Pitkätukka heitti mulle takkinsa ja oli niin herrasmiestä, hämmennyin.

 Yö Pohjois-Haagassa, aamulla täysinäisessä junassa meikit poskilla tajusin parin mustelman olemassaolon. Asemalla käyty keskustelu pyöri mielessä, vuorokaudessa tapahtui kai sittenkin liikaa kaikkea. Kadotin toisen korvakoruni, hieman ehkä harmittaa. "Kai sä palaat mun luo vielä?"  .....okei.

 
Junassa viereen tuli vanhempi rouva, joka luuli erään toisen junassa olleen naisen vaunuissa ollutta lasta mun lapseksi. Autoin rouvaa hänen laukkujensa kanssa, rouva toivotti hyvää isänpäivää mun isälle, hassua. Asemalta nopean kämpillä käynnin jälkeen isän luo, hyvää seuraa, ruokaa ja naurua. Väsyneitä juttuja, mutta silti niin rento meno.

Ps. kuten aika moni varmasti huomasikin, niin blogin ulkoasu tosiaan koki vähän isomman muutoksen tuossa yhtenä päivänä. Musta jotenkin tuntui, että vanha ulkoasu muistutti liikaa vuodesta 2010, joten nyt oli korkea aika tehdä jotakin asian eteen. Pienempiä muutoksia vielä tulossa, kunhan ehdin viettää aikaa ajatuksen kanssa koneella :D Parannusehdotuksia ja mielipiteitä saa toki kertoa!

Huuda, huuda onnesta ja sä voit poistuu hymyillen

Viiiko takaperin kermavaahtoa oli siiderissä ja iholla. Tahmealla tanssilattialla musiikki soi niin lujaa, ettei puhumisesta tullut mitään, mutta tanssiahan me haluttiinkin. Sitä pitäisi kuulemma tanssia ja juoda kunnes unohtaa kaiken turhan, en kai sitten yrittänyt tarpeeksi. Joillakin naisilla oli baarin nurkassa kunnon kissatappelu, painiotteet näyttivät ajoittan aika hurjilta. Joku random sanoi nähneensä mut joskus tv:ssä ja töissä, hetken verran piirit tuntuivat taas liian pieniltä.

Halloween oli ja meni vähän liiankin rauhallisesti, ei vain ollut sitä fiilistä kaiken turhan säädön ja kiireen jälkeen. Perjantain hengasin Katin kanssa, kunnes oli mentävä kiltisti nukkumaan. Liian lyhyiden unien jälkeen aamukuudelta ulos asunnosta ja kohti Länsisatamaa ex-työkavereiden kera, jossain Suomen ja Viron rajoilla täyettiin lasit kuoharilla ja koitettiin selviytyä laivan keinumisesta.

Tallinnan Vanhan kaupungin mukulakivikadut ja Peppersack, parhautta. Laiva takaisin lähti ihan liian pian, kamerakin unohtui reissussa laukun pohjalle. Vallattiin sama pöytä kuin tulomatkallakin, hupsut ihmiset saivat meidät nauramaan. Joku kamaluus koitti epätoivoisesti saada mut tanssimaan humppabändin tahdissa.

Satamasta eka ratikka johonkin, mielessä kaikki ne kerrat kun seikkailtiin eri porukoissa julkisilla ilman tarkempaa tietoa päämärästä. Helsinki oli niin kylmä ja sateinen, Nosturin edessä suht pitkä jono vielä tunti ovien avautumisen jälkeen. Sleep of monsters yllätti mut positiivisesti, voisin noiden keikalle eksyä uudestaankin. The 69 Eyes, lateksia, mustaa huulipunaa ja Lost without love ensimmäistä kertaa, tarviiko enempää edes sanoa?

 Come with us and you will see
This, our town of Halloween