Give me the moment that the world won't need

 Baby Jane & The 69 Eyes @  Tavastia 20.12.2012

Torstai oli jotain unelmaa huolimatta siitä, että itselle meinasi tulla kamala kiire. Tanssin, lauloin ja nauroin enemmän kuin pitkään aikaan, siinä sivussa onnistuin myös kuvaamaan ihan liikaa. Pahoittelut siis isosta kuvamäärästä, järkihän meinasi lähteä Ruotsiin lomille kuvia käsitellessäni.

Hyvännäköisiä miehiä ja naisia, seurana ihanainen Kati ja suuntana siis Tavastia. Ostettiin kummallekin keikalta Goth'n'Roll paidat, baarimikko avusti naista hädässä ja veitsellä leikkeli kaula-aukkoa isommaksi. 

"Pää ylös ja kaula tänne!"

"Oikeesti?"
"Joojoo!"

Tonight the world is not enough
Tonight we wanna reach the heaven above
Tonight gimme thousand years of love

 

Baby Janen keikan aikana mielessä pyöri lähinnä se, että miksi ihmeessä mä en ole ollut näiden keikalla aiemmin?! Bändihän tosiaan vakuutti mut keikkansa aikana niin hyvin, että ostin itselleni In the spotlight-cd:n. ( koska sehän oli vain 12 € ja jotain sellasta :D )

 

 Mä en tajua miten joku bändi voi vakuuttaa mut noin täydellisesti yhden keikan aikana. Ehkä se oli se lavaenergia, biisit ja keskustelujen taso, mutta tosiaan keikalta lähdin levyn kera hymyillen kuin Naantalin aurinko. Levyn biisit paranevat joka kuuntelukerralla, ja haluisin uudestaan Baby Janen keikalle. Kuulostaa joidenkin mielestä varmaan hassulta, mutta pitkään aikaan mikään itselle uusi bändi ei ole saanut mua näin sekaisin onnesta yhdestä keikasta.

Mikey oli ihana, jätkä juhusi meidät luokseen, tarrasi kädestä kiinni ja kysyi puhunko ruotsia. Käytiin sitten joku sekavista sekavin keskustelu englantia, ruotsia ja suomea käyttäen. Juttelin myös jonkun tatuoidun rokkarin kanssa, ei mitään tietoa kuka tai mistä jätkä oli, ainakin oli jännät keskustelut kera hiplailun. Kaikesta flirtitä huolimatta vietin kiltisti illan ja seuraavan yön parhaassa seurassa, eli Katimurun kanssa koska tyttöjen ilta. <3

 Nothing really matters
Behind the shades of blue

 

The 69 Eyes oli unelma, bailattiin, tanssittiin ja laulettiin itsemme väsyneiksi. Millään muulla kuin sillä hetkellä ei ollut merkitystä, jokaista hyvää biisiä seurasi vielä joku hieman parempi ja muistorikkaampi biisi. Olin niin onnellinen että melkein itketti, parempaa seuraa ja musiikkia ei olis voinut toivoa. Kymmenen vuoden fanituksen jälkeen toi keikka oli jotain niin ihanaa ettei sanat riitä kuvailemaan illan fiiliksiä.

Tavastian jälkeen suuntana oli Bar Backstage, jonne oli jälleen kerran eksynyt muusikkomiehiä. Eräs rokkarimies suihkutti mulle hiuslakkaa vessojen edessä, joku ruotsalaisrokkari oli huvittava humalansa kanssa ja Baby Janen jätkät olivat entistäkin suloisempia.

Yöllä meillä oli pienoisia ongelmia junien kanssa: jostain syystä VR:n nettisivut väittivät, että junia kulkee normaalisti, mutta siinä puol kolmen aikaan asemalle saapuessamme saimme tietää seuraavan junan lähtevän 5:48. Ei muuta kuin soittoa mun sukulaiselle, joka onneksi majoitti meidät yöksi. Kiitokset tästä H <3 

Kolmen tunnin yöunien jälkeen lähdettiin taas asemalle, ja aamujuna oli myöhässä. Voitte vaan kuvitella meidän fiiliksiä siinä vaiheessa, mulla kumminkin oli edessä töitä illalla ja Katilla lemmikit odottamassa. Junassa töihin meneviä ihmisiä huvitti meidän rähjäinen look, edellisillan meikit poskilla ja sitä rataa. Pikkuvikoja, ainakin on enemmän jotain mitä vanhana muistella. : D 

Baby,won't you dance with me into the night to the serious moonlight
Brighter than the stars above you shine and the loving feels alright

<3