Olin jo melkein unohtanut, kuinka hyvää musiikkia Red Hot Chili Peppersillä on.
Työpaikan radio on ajoittain ihan mukava juttu.
Emmi soitti joskus eilen iltapäivällä, sovittiin tapaaminen illaksi
viinin ja juoruilun merkeissä. Lupauduin auttamaan muutosprojektissa,
lievää primitiivireaktiota oli mahdollisesti ilmassa. Värjättiin
pitkästä aikaa Emmin hiukset tummanruskeiksi. Aamulla heräsin puheluun,
murmeli tuli taas käymään ja melkein nukahti mun sohvalle.
Kaupunkiin saapui eräs uusi punkkari, rakastuin sen rotsiin.
Hymyilytti, ehkä tää kaupunki ei olekaan ihan niin toivoton.
Kevät tekee tuloaan sangen lupaavasti.
Viime aikoina oon itkenyt ja nauranut silkasta ilosta aika paljon.
Silti erinäiset asiat saavat mut niin turhautuneeksi kaikkeen, esimerkiksi Ylioppilaslehdestä löytyvä Rakkaudella, äiti -teksti sekä paljon otsikoissa olleen 8-vuotiaan tytön tapaiset kohtalot ( " Lastensuojelu Eerikan äidille: "Oletko itse ollut asunnossa todistamassa?" ) saavat mut tuntemaan itseni niin voimattomaksi.
Elämä on joskus hyvinkin julmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti