Hymyile tai itke kuinka vaan, ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan.

 

Viime viikon perjantaina oli Elokuun Pressan keikka. Meillä oli nimet listalla, narikassa työntekijän kanssa sarkasmilla höystetyt keskustelut. Mulla oli tavaraa mukana pienen muuttokuorman edestä, junaliput Kainuuseen laukussa odottamassa aamua. Hetken mielijohteesta olin ostanut tarjousliput pohjoiseen, tajusin tarvitsevani pitkästä aikaa vähän seikkailua.

"Tuleeks huonekalut sit perässä?"

"Jooo tottakai!"

"...eiks sulla yhtään pienempää ollu?"

"Eeeei, siinä oli viimeiset!"

 

 

" En haluu riitaa soutaa enkä huopaa, siks sanon suoraan sen mitään et huomaa
Kuplivaa juomaa juhlallisit laseist, parisuhdeterapiaa häätanssisaleis "

 

Keikan jälkeen vietin yön ulkona Helsingissä, mun junan lähtöön oli 7 tuntia aikaa.
Hengasin Mäkkärissä, tutustuin pariin tosi mukavaan ulkomaalaiseen mieheen.
Eräs halusi ostaa mulle kahvin, tuntemattomat ihmettelivät kun en ollut kännissä keskellä yötä.

Helsinki oli kaunis aamuviiden aikoihin, aurinko nousi ja katulamput sammuivat.

Asemalla mun seurassa roikkui epätoivoinen nuorimies vannoen rakkauttaan, saatoin nuorukaisen bussipysäkille ja laskin minuutteja junan lähtöön. Ranskalainen mies halusi tarjota tupakan ja keskustella. Ranskalaisen mielestä en näyttänyt yhtään suomalaiselta, kuulemma olin enemmänkin alankomaalaisen tai irlantilaisen näköinen. Mikäs siinä sitten.

Junanvaihto oli Kuopiossa, pari tuntia kiertelin keskustassa ihastuen kaupungin divarien ja kirppiksen paljouteen. Kuopion korkeudella oli vielä talvinen maisema, silti ulkona olisi tarjennut nahkatakilla.

Kassajonossa edessäni ollut mies jäi katsomaan mua, kunnes virnisti ja hihkaisi:
"No mie jo kattelinki et onki tutun näkönen nainen, mut Sofi Oksanenhan se siinä! Khehee mites sie tyttö tänne oot päätyny? Mikä on seuraavan kirjan aihe?"

Asemalla jonkun pienen pojan ilmapallo meni vahingossa rikki, poikaa tilanne vain nauratti.

Kajaanissa oli sopivan talvista. Pienen hetken maailma oli niin kuin sen pitikin olla.

Sormissa tuoksuu tupakka, sun nauru on vieras ja ihana

Viiniä, kaljaa, hyvää ruokaa. Leffoja, joista en muista mitään, koska keskustelu oli tärkeämpää.
Naurettiin paljon, Pasilan jaksot pyörivät taustalla. Puhuttiin paljon kaikesta.
Tarinoita menneisyydestä, haaveita tulevaisuudesta.
Kamera unohtui täysin laukun pohjalle.


  Pelkään että saat minut tuntemaan, se ei sovi mun pirtaan
Pelkään että saat minut tuntemaan, se ei sovi mun iltaan


Paluupäivänä iski haikeus ja todellisuus, junaan nouseminen oli liian vaikeaa. Vieressä istui ihana nelikymppinen nainen, juteltiin välillä jotain. Nainen katsoi mua pitkään kunnes alkoi kertoa omasta kaukosuhteestaan, kannusti mua opiskeluhaaveissani ja antoi mulle omat satsumansa matkaevääksi.
Hymyilin paljon, muistin taas miten ihmeellisen ystävällisiä tuntemattomat voivat olla.

Onnelliset tunnit alkaa viimein väsyttää