I wanna see it painted, painted, painted, painted black

Muddy Bones @ Bar Lafka, Tikkurila 1.3.2012

Ajoittain tuntuu, että me Emmin kanssa vedämme puoleemme kerta toisensa jälkeen mitä erikoisempia sinkkumiehiä. Illan miekkoset olisivat voineet olla sangen mielenkiintoisia, ainakaan sinnikkyyttä ei eräiltä puuttunut. Mutta ehkä juuri se sinnikkyys johtikin pieneen tyttöystäväesitykseen, onneksi Emmin kanssa pystytään pelastamaan toisemme lipeviltä miehiltä.

Kaiken huipuksi kesken meidän halailun ja keikkafiilistelyn eräs hevimörökölli taputti mua olkapäähän.

"Totaa.... En kai mä vaan häiritse? Tiedätkö, mä tykkään susta tosi paljon... Siis todella paljon!"

Ja sitä rataa jatkui, kunnes sain sanottua väliin jotain epämääräistä Emmistä, keikasta ja valokuvaamisesta.  Nauru tais viedä uskottavuutta, mutta mitäpä pienistä. Joku voisi ajatella että random tunnustukset keskellä keikkaa olisivat romanttisia, mutta jos nyt ei kuitenkaan.

"Mä käyn keikoilla jotain kolme kertaa vuodessa. Siis keskimääräsesti"

"Aijaa,  me käydään keikoilla keskimääräisesti 3 kertaa kuukaudessa....tai viikossa."

"MITÄ heyyy rock on!"

Voi pojat, tavallaan kiva aiheuttaa pieniä järkytyksiä. Hevimiehet ei läheskään aina tajua, että tämmöset glämärit kuuntelevat myös heviä. Huhheijaa, niin että mikä genreuskovaisuus?

Ylimuokatut. Ajoittain mä ymmärrän miks meitä luullaan siskoksiksi.

Yöllinen photo shooting, kameraan ei toki tarvitse osata katsoa.

Jos tahdotte mustelmia, käyttäkää Uggeja. 

Lisäksi sain kihartimesta fritsun näkösen palovamman, taitavaa.

Bändin bändit ja bussikukkaset, väärinkuulemiset <3