Punaista, vihreää ja keltaista joka puolella.
Paljon tanssivia nauravia ihmisiä, joka puolella hippejä ja rastoja.
Ja tietenkin ihan liikaa lipeviä miehiä.
Baaritiskillä suloisen rähjä hippi sai mut hyvälle tuulelle, ihanaa kun joillakin on asenne niin kohdallaan.
Raappana oli loistava, vuosien kuuntelun jälkeen eka kunnon keikka oli jotain parhautta.
Kaksi about 40v. naista olivat odottaneet kaksi tuntia Jukka Pojan keikkaa eturivissä, he väittivät mun pyörtyvän keikalla, koska Jukkis olisi kuulemma niin ihana. "Sit ku sä pyörryt, ni me herätetään sut kaatamalla kaljaa sun päälles!" Höpsöt. Rautatieasemalla parannettiin maailmaa ja puhuttiin politiikkaa, nuoret vartijat varmistivat onko kaikki hyvin, luoden samalla epäluuloisia katseita uusia tuttavuuksia kohtaan.
Urheilufanit rumpuineen tulivat samaan junaan, saksankieliset kannustuslaulut jäivät päähän soimaan. Tapasin englantilaisen miehen, joka oli tullut Riihimäelle kaverinsa perässä toteuttamaan jotain omituisia kuvaus- ja peliprojekteja. Englantilainen tajusi kaveriaan paremmin mun väsyneet sarkasmit, oli hauskaa. Aamuviideltä kaupunki oli autio ja kylmä, tajusin syksyn todellisuuden. Kesä katosi johonkin liian nopeasti.
Urheilufanit rumpuineen tulivat samaan junaan, saksankieliset kannustuslaulut jäivät päähän soimaan. Tapasin englantilaisen miehen, joka oli tullut Riihimäelle kaverinsa perässä toteuttamaan jotain omituisia kuvaus- ja peliprojekteja. Englantilainen tajusi kaveriaan paremmin mun väsyneet sarkasmit, oli hauskaa. Aamuviideltä kaupunki oli autio ja kylmä, tajusin syksyn todellisuuden. Kesä katosi johonkin liian nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti