Muistatko miltä tuntuu juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta

Kastella jalat heinikossa, suudella poikaa aidan takana
Siellä missä nokkoset lakastuu


Höpsöjä roadtrip-suunnitelmia, puistoissa istuskelua, hyttysenpistoja, väsyneitä juttuja ja vahvaa kahvia. Uusia työkavereita, uusia työkokemuksia ja naurunsekaisia päiviä, se tunne kun sanat eivät riitä kuvailemaan viime viikkojen fiilistä, kuviakin on vain parilta päivältä.





Yhtenä päivänä joku nuori pitkätukka soitti kitaraa työpaikan luona, teki mieli liittyä porukkaan. Kaupungilla tuntematon mies tuli puhumaan ja kertoi olevansa Kajaanista, mies ilahtui kun kerroin käyneeni Kajaanissa pariin kertaan.

 Hetkittäin on ikävä niitä, joiden kanssa ennen naurettiin paljon ja puhuttiin ties mistä, aika kai ajaa meidät erilleen joka tapauksessa.  L:n kanssa ollaan oltu taas yhteydessä pitkän ajan jälkeen, tosin L:n mielestä näytän vieläkin joltain Bon Jovi-tytöltä, en aina jaksa tajuta.

 Hei ihanaiset lukijat, pahoittelut tästä blogin hiljaisemmasta menosta! Töiden jälkeinen vähäinen vapaa-aika menee aika lailla muualla kuin koneen ääressä, Teo on onneksi jaksanut mun väsyneitä juttuja ja piristänyt mua kaiken tän työhulinan keskellä. Parit postauksen rästissä vieläkin, koitan saada ne mahdollisimman pian julkaistua + samalla koitan keksiä jotain pientä uudistusta blogin ulkoasulle :)