Sä katsoit mua virnuillen hiustesi takaa. Mentiin keinumaan, sä annoit mulle vauhtia. Kengät meni täyteen hiekkaa, mutta mä en jaksanut välittää siitä. Vähitellen alkoi tulla kylmä, mentiin sisätiloihin. Sä lämmitit mua, ja sait mut nauramaan pitkästä aikaa - aitoa, rehellistä naurua. Hetken aikaa tunsin, että voisin joskus ehkä olla sun - vaikkakin vain ajoittain pienen hetken kerrallaan. Sitten mun mieleeni muistui se asia, minkä vanheneminen tuonut tullessaan: todellisuus. Syksyn tullen sä lähtisit muualle, ja mä olisin kumminkin liian mä suostuakseni tilanteen vaatimiin järjestelyihin. Parempi minimoida vahingot ennen kuin olisi liian myöhäistä. Elämä vaan ei aina mee niinkuin tahtoisi.
Käsi sun kädessäs, huulet huulia vasten, ja olin taas valmis unohtamaan kaiken.
Stop en rakastua saa
Se tietää vain surua ja murheeksi käy
Murheille stop
En rakastua saa se tietää vain surua
Hiljentäkää
Sydän hiljentäkää
Taustalla soi: Zen Café - Stop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti