Sitä mitä koitin sussa koskettaa
Tajusin ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan
Hassua miten sitä niin helposti luuleekin tuntevansa jonkun, ja miten sitä niin helposti ja lapsenomaisesti heittäytyy siihen turvallisuuden tunteeseen, jossa luulee tietävänsä miten asiat ovat. Sitten ihminen, johon luuli voivansa luottaa, pettää tavalla tai toisella. Surullisinta asiassa on se, että useimmiten sitä antaa saman ihmisen toimia samalla tavalla uudestaan, kerta kerran jälkeen.
On myös tavallaan huvittavaa miten sitä huomaa taas kelpaavansa seuraksi vasta kun omat suunnitelmat menee pieleen. Ja tuota en kohdistanut vain yhteen henkilöön, turha luullakaan. Mutta ihan vain tiedoksi, mä en jaksa katsella tuollaista käytöstä pitkään.
Unelmat vaihtuu toisiin
Valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin mut se vaan ei mee niin
Ei mee enää niin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti