Maanantaina oltiin Niinan kanssa Katin luona yötä. Syötiin mansikoita, Niina värjäili mun hiuksia, naurettiin hassuille asioille, puhuttiin kalajuttuja ja kaikkea muuta sellaista. Seuraavana aamuna katteltiin Summeria, kun Jonne ja Antti vierailivat siellä - ja puhuivat kalajuttuja. Ei siitä sitten enempää, oli niin paljon inside-juttuja ettei niitä kukaan ulkopuolinen kuitenkaan tajuaisi. Katinkin kanssa ollaan tunnettu sen verran useampi vuosi että ei ihan heti muut välttämättä tajua joitakin juttuja. Toivottavasti Kukkaisrock-suunnitelmat onnistuu, sillä tällä kolmen koplalla kyllä pitää mennä useammin keikoille! :)
Värinpoiston jälkeen päähän tuli siis Stargazerin Golden flame, ja nyt nää todellakin on punaset! <3 Onhan nämä hiusset nyt aika kirkuvan punaset, mutta en mä halua vanhana voivotella sitä, miksen kokeillut erilaisia juttuja hiuksiin yms. Ja sitä paitsi mä tykkään että nää on kunnolla punaset.
Tiistaina käväsin kotona ennen kuin taas lähdin kohti Helsinkiä, tarkotuksena mennä katsomaan Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 2 ensi-iltaa Lennun kanssa. Itsellä ainakin oli aika haikeat fiilikset, kumminkin kun on lukenut joka kirjan moneen kertaan ja katsonut leffat, niin tavallaan sitä on kasvanut noiden parissa.
Elokuvateatterissa ollutta tunnetta ei oikein voi sanoin kuvailla, ihmiset alkoivat taputtamaan jo silloin, kun mainokset loppuivat ja valot sammuivat. Melkein hävettää myöntää, että itkin melkein koko elokuvan ajan - ja heti alusta alkaen, tietenkin. Mutta oikeasti, se oli kamalaa kun näytettiin kuinka Kalkaros kärsi Lilyn kuollessa, Dobbyn ja Fredin kuolemat, Tonks ja Lupin kuolleina kädet melkein toistensa käsissä...
Naurattaa se väite, jonka mukaan suomalaiset ovat hiljaisia. Kyllä, suomalaiset ovat kadulla, kaupassa yms hiljaisempia, mutta esimerkiksi Kuoleman varjelusten ensi-illasta suomalainen hiljaisuus ja jäykkyys oli kaukana. Ehkä tilanteen jonkinlainen yhteisöllisyys vaikutti asiaan. Ihmiset nauroivat, taputtivat, huusivat riemusta sekä kannustuksesta, osa itki - ja kaikki tämä koko elokuvan ajan. Niin että suomalaiset vai ujoja ja hiljaisia?!
Keskiviikkona käytiin kattomassa Harry Potter-kuvia Espalla. Siellä oli kultainen mies, joka iski silmää, ja virnuili meille. Hassua nähdä Suomessa noita ihmispatsaita, Tukholman kaduilla noita on näkynyt vuosien aikana enemmänkin.
Kuvien laatu nyt on mitä on -.- HP-kuvat oli mua pidempiä ja ne eivät olleet siis suoria kuvalevyjä (joomoi en ole varma mikä se oikea sana olisi), oli siis aika vaikea ottaa kuvaa ilman auringonvalon heijastuksia. Kaikista en jaksa tänne laittaa kuvaa, sorry.
 |
| Toi ylempi kuva :DD |
Helsingissä tuli nähtyä muutamia tuttuja sekä bongattua parit muusikot. Nähdyistä muusikoista kuuluisimpia ovat oikeastaan Jippu ja Tidjân Ba.
Loppuun vielä parit trailerit, kattokaa kuinka hellyyttäviä pääosanäyttelijät olivat vuosia sitten! <3
Trailer number 1
Trailer number 2
Draco on vaan hotein ;)
Tulevia postauksia:
Tammerfest goes Viikinsaari (vai Viikinsaari goes Tammerfest?)
Blogikirppis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti