Michael Monroe @ Tavastia 5.11.2011

Se tunne kun meinaat totaalisesti kilahtaa keskellä lopuunmyytyä Tavastiaa ja haluat vetää turpaan maailman ehkä sikamaisinta otusta jota mieheksikin kutsutaan. Huorittelua, nylkytystä, lyömistä, hiuksista repmisitä... Okei, keikoilla on pakostakin pientä tönimistä kun ihmiset pitää hauskaa, mutta jos tönimisen tarkoituksena on vain satuttaa toista päästäkseen itse paremmalle paikalle, niin sille ei ole mitään oikeutusta. Aikuinen mies riehumassa nuorten naisten keskuudessa, voiko säälittävämpää enää olla! Olisit tullut ajoissa paikalle, niin olisit saanut hyvät paikat, ettei tarvitse naisia alkaa hakkaamaan sen takia. Ei ole mitään syytä, mikä oikeuttaisi sovinistisikamaisen käytöksen.Siinä kohtaa viimeistään kun mun kavereita haukutaan päin naamaa, suosittelen lähtemään takavasemmalle.

Tämä kaikki siis tapahtui Tavastialla keikalla,  joka olisi muuten voinut olla keikoista täydellisin ilman erästä herrakaksikkoa. Mä en edes ymmärrä mistä mulle tuli pitkästä aikaa noinkin puhdas raivokohtaus, toki neljän tunnin yöunilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Mä puolustan kavereitani, siitäkin huolimatta että samalla mulle voi käydä huonosti. Jos lyöt mun kaveria, lyöt myös mua, ja saat vielä takasinkin-asenteella on ihan hyvä mennä. That's the way I am. Kestä se tai suksi kuuseen.

Tinja onneks keikan lopussa älysi vetästä mut kauemmas rauhottumaan, en välttämättä olis selvinnyt yhtenä kappaleena takaisin kotiin. Niin mikä itsesuojeluvaisto? Ihmiset toki saattoivat katsoa hieman pitkään, kun ensin väitin Emmin olevan mun tyttöystävä, johon toinen miehistä vastasi kysyen ivallisesti, enkö sitten parempaa löytänyt. Perään sitten huusin kurkku suorana muutamia sivistyssanoilla höystettyjä kommentteja, ei toki hävettänyt jälkeenpäin kun tajusin kaikkien kuulleen.

 

 

Keikan jälkeen käytiin vielä Bar Bäkkärillä, ja siellä ulkopuolella tavattiin sitten eräs Teemu-niminen mies. Mies tuli mun ja Emmin luo, kätteli mua ja kyseli kuulumisia. Yhdessä vaiheessa mies alkoi selittämään jotain kuinka epämääräisiä ihmisiä siinä Bäkkärin luona on, saman aikaisesti miekkosen hiukset hulmahtivat kiinni palmuun. Äijä ei edes huomannut koko asiaa! Heikoin tuloksin yritimme pidätellä nauruamme kunnes pääsimme sisätiloihin karkuun. Olihan se toki mukava kuulla jälleen kerran olevansa kaunis nainen ja plaaplaa. Alkaa tosin mennä jo mielenkiinto kun kuulee samat horinat tyyliin jokaiselta seuraa vailla olevalta kakslahkeiselta.

Enempää kuvia ei nyt sitten ainakaan tähän postaukseen tule, koska ihanainen Blogger päätti alkaa jumittamaan taas vaihteeksi, joten loppukuvat päätyy sitten täyttämään muuten kuvattomia postauksia.

Kiitoksia kaikille keitä tuli nähtyä keikalla, toivottavasti ulkopuoliset ei hirveästi järkyttyneet mua raivoamisesta.

Ps. Bongattiin mm. Recklessien Olli, Jone Nikula sekä pesukarhuksi pukeutunut immeinen! :D